Vuosi: 2001-2002
Kirjoittaja:
Marlen Colchert
Säveltäjät, musiikki:
1930-luvun musiikkia
Ohjaaja:
Mirjam Kälkäjä
Laulujen ohjaaja:
Marjut Korpi
Tanssien ohjaaja:
Marja-Leena Markkanen
Säestys:
Kari Hautalampi

Musiikkia ja tapahtumia 1930-luvulta

Kehyskertomuksessa suku kokoontuu talvisodassa kaatuneen Sakarin ja vanhaksi eläneen Leilan jäämistöä.  Vanhat esineet, lehdet ja musiikki tuovat mieleen jo unohdettuja ja syrjäytettyjä arvoja, ja riitaisa kokous päättyy sovintoon. Mukana näyttämöllä myös Sakari ja Leila, jotka ovat kuolleina palanneet onnellisimpaan aikaansa, häittensä aikaan. He seuraavat ja kommentoivat suvun tekemisiä.

 


 

KOHTAUKSIA NÄYTELMÄSTÄ MEILLÄ MIELESSÄ HAITULITII:

1931.1.6. Ensimmäinen itsenäisyyden aikana Suomessa rakennettu sotalaiva sukellusvene Vetehinen laskettiin Turussa vesille.

VETEHISEN KASTAMINEN
(LASSE ja MASA, satamajätkiä; ROUVA RELANDER, LAPSET)

LASSE: Onpa kumma paatti. Vetehinen. Missäs sen masto on? Miten tää ollenkaan pysyy pinnalla?
MASA: Ei sen pidäkään.
LASSE: Mitä pidä?
MASA: Pysyä pinnalla
LASSE: No kai paatin pinnalla pysyä pitää.
MASA: Tää on sukellusvene.
LASSE: Shu…Mikä?
MASA: Sukellusvene. Se sukeltaa.
LASSE: Ai jaa shukellusvene. Joo kyllä minä tiedän. Kun tolla Niemisen Reiskalla oli kanssa sukellusvene. Tai siitä tuli sukellusvene, kun se unohti pohjatapin pois.
MASA: Nyt se tulee. Kato ko on komee puuhka.
LASSE : Relanderin muija vai?
MASA: Presidentin rouva.
(Sinivalkea nauha viritetään yli näyttämön. Rva Relander saapuu. )
LASSE: En ookkaan ennen shampanjapulloo nähny!
MASA: Etkä nää nytkään.
LASSE : Eikös paatit kasteta shampanjalla?
MASA : Missäs sää olet prosenttivesiä nähny sitten kieltolain?
LASSE : Ai niin joo. Suomen kansa on niin – hik- raitista nykysin.
RVA RELANDER: Täten kastan ensimmäisen itsenäisessä Suomessa rakennetun sukellusveneen. Olkoon nimesi Vetehinen. Purjehdi Suomen sinivalkoisin värein maailman vesillä.
(Rva Relander ottaa lasten tarjoamalta tyynyltä suuret sakset ja leikkaa sinivalkean nauhan poikki)
LASSE: Ja kun meet pohjaan, niin älä jää sinne.

1932.5.4. Kieltolaki kumottiin. Alkoholiliikkeet avautuivat klo 10 kansanjuhlin.

PERÄMEREN RANNIKON PIRTUTROKAREITA
(MATTI, MAIJA, LEILA , SAKARI)

MAIJA: Nyt loppu ukoilta haitarivarsisaappaat ja hienot sikarit!
MATTI: Ja akoilta silkkisukat ja juhlakoltut.
MAIJA: Ja kahviplöröt!
MATTI: Mistä nyt uusi talo maksetaan?
MAIJA: Mistä nyt ensi talven ruuat?
MATTI: Ja juomat!
LEILA : Viina vapaaksi! Kyllä nyt suuri synti ja pahennus saa vallan!
MAIJA: Kuka sen arvasi että se näin lyhyeen loppu.
SAKARI: Kestihän sitä sentään reilut 60 vuotta.
MAIJA: Kun hankittiin nopeat veneet ja kaikki.
MATTI: Koko kylähän tässä näivettyy. Paras tienesti loppuu.
MATTI: Ei tule enää pirtulaivoja kaukaisista maista.
MAIJA: Käskikin niitten herrojen se kieltolaki kumota.
MATTI: Paras laki.
SAKARI: Nyt saavat viinaa vain luvan perästä.
LEILA : Joku järjestys sentään!

1932 Äitienpäivisin Eläintarhan ajot vv. 1932-63.

ÄITIENPÄIVÄ
(PATE, poika ja PIRRE, tyttö, ÄITI , ISÄ )

LAPSET laulavat: – Sä kasvoit äiti kaunoinen isämme majassa kuin kukka kaunis suloinen vihreellä nurmella
ISÄ: No niin, kiitos vain, kyllä äiti on nyt iloinen, etkös olekin?
ÄITI: Olen olen. Rakkaat lapset. Kiitos nyt oikein paljon.
ISÄ: Kahvia, ole hyvä.
ÄIT: Kahvit vuoteeseen!
LAPSET: Ja kukkia (heittävät kukkakimput äidin päälle vuoteeseen)
ISÄ: Me jo syötiin aamupalaa.
PATE: Juo nyt äkkiä, äiti.
PIRRE: Saanko minä panna tämän pyhäkoltun?
ISÄ: Minä siivoan sillä aikaa keittiön. Juohan nyt.
ÄITI: No olettepa te kiireisiä. Ajattelin, että me kaikki yhdessä kaikessa rauhassa…
ISÄ: Kaikki kaikki, koko perhe!
LAPSET: Pian pian!
ÄITI: Mihin tiellä on sellainen hoppu?
ISÄ JA LAPSET: No Eläintarhan ajoihin!
(Kilpa-autojen jyrinää)

1935.28.2. Kalevalan 100-vuotisjuhlat

TEKNIIKAN IHME
(OPETTAJA, SENJA-NEITO , ESTERI, BENJAMI)

(Petsamo-humppa?)
OPETTAJA (kantaa radion esiin): No tervetuloa! Täällähän on jo väkeä. Senjakin sieltä saaresta saakka.
SENJA (niiaa ujona).
OPETTAJA: Miten sinä tulit?
SENJA: Hiihtämällä.
BENJAMI: Olikin lipokeli. Taitaa olla lähellä 40 astetta.
ESTERI: Vaan vinkka kävi kova.
OPETTAJA: (alkaa virittää radiota): No nyt.
RADIO: Hyvät kuuntelijat. Täällä Suomen Yleisradio ja Lahti. Kuulemme nyt Kalevalan 100-vuotisjuhlallisuudet Helsingistä.
SENJA: Helsingistä!
RADIO: Ensin saamme kuulla onnitteluviestejä, joita saamme eri puolilta maailmaa. Huomio huomio, täällä Suomi ja Suomen Yleisradio. Kuuleeko Lontoo?
ESTERI: No ei kai se nyt Lontoo kuule.
BENJAMI: Älä sinä siinä…
RADIO (rätinän keskeltä kuuluu englanninkielinen onnitteluviesti)
SENJA: Juhlallista!
OPETTAJA: Kyllä täytyy sanoa, että tämän korkeammalle ei enää ihmisen äly ja teknillinen taito kykene nousemaan! Me täällä Jumalan selän takana kuulemme tässä, kun Englannissa puhutaan! Onnitellaan meidän pientä Suomeamme sen kansalliseepoksen 100-vuotisjuhlassa. Me elämme suurta aikaa, kun saamme kokea ihmisälyn korkeimman saavutuksen! Radion!
SENJA : Tuota olisi mukava kuunnella kotonakin, illalla kutoessa.
ESTERI: Kotona! Ratio!
BENJAMI: Älä nyt tyttö höpäjä siinä.
OPETTAJA : Ei sitä tiedä. Ehkä suurimpiin taloihin radioaparaatti joskus hankitaankin.

Tarzan-filmit olivat Suomessa suosittuja

TARZAN
(TARZAN CHEETA JANE)

CHEETA (pomppii esiin, kynsii päälakeaan, puputtaa banaania.)
TARZAN ( saapuu, seisahtuu ja huutaa TARZAN-huudon. Kuuntelee.)
CHEETA (paukuttaa kämmenellä korvaansa, se on mennyt lukkoon Tarzanin huudosta. )
TARZAN: Missä Jane?
CHEETA (ääntelee apinoiden tapaan.)
TARZAN: Tarzan nälkä. Tarzan vatsa karjuu. (valmistautuu jälleen Tarzan-huutoon. CHEETA huitoo kauhuissaan Tarzanin hiljemmäksi ja osoittaa lähestyvää JANEA.)
TARZAN: Minä Tarzan. Sinä Jane. Minä nälkä.
JANE: Voi rakkaani, kun sen elefantinkyljyksen kävi vähän huonosti. Se paloi.
TARZAN(aikoo jälleen karjua, mutta vilkaisee surkeasti pillittävää Janea, ja luopuu ajatuksesta)
Jane ei itke. Tarzan tilaa hampurilaisen mäkkäriltä. (antaa Cheetalle rahaa)
CHEETA (lähtee asialle)
TARZAN (huutaa perään) Kaikilla mausteilla!

Juliste: HAITULITII!